Anastasija Kuzmina
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Anastasija Kuzmina | |||
Maa:  Slovakia
| |||
| Naisten ampumahiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Vancouver 2010 | pikamatka | |
| Kultaa |
Sotši 2014 | pikamatka | |
| Kultaa |
Pyeongchang 2018 | yhteislähtö | |
 Hopeaa |
Vancouver 2010 | takaa-ajo | |
| Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | takaa-ajo | |
| Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | normaalimatka | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Östersund 2019 | pikamatka | |
| Hopeaa |
Pyeongchang 2009 | yhteislähtö | |
 Pronssia |
Hanty-Mansijsk 2011 | pikamatka | |
Anastasija Vladimirovna Kuzmina (slovakiksi Anastasia Vladimirovna Kuzminová, ven. Анастасия Владимировна Кузьмина, o.s. Šipulina (slovakiksi Šipulinová, ven. Шипулина), s. 28. elokuuta 1984 Tjumen, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläissyntyinen uransa lopettanut ampumahiihtäjä, joka on edustanut vuodesta 2008 lähtien Slovakiaa. Hän on kolminkertainen olympiavoittaja.
Kuzmina saavutti junioreiden MM-kilpailuissa hopeaa normaalimatkalla ja takaa-ajossa 2003 sekä pronssia sprintissä 2005. Venäjän viestijoukkueen jäsenenä hän sai kultaa 2003 ja 2005 sekä hopeaa 2002 ja 2004. Aikuisten arvokilpailuihin hän osallistui ensimmäisen kerran Pyeongchangin MM-kilpailuissa 2009, joissa hän saavutti hopeaa Olga Zaitsevan voittamassa yhteislähtökilpailussa. Lisäksi hän oli seitsemäs sprinttikilpailussa. Ennen Pyeongchangin kisoja hän oli sijoittunut maailmancupin osakilpailussa parhaimmillaan 13:nneksi.
Vancouverin olympialaisissa 2010 Kuzmina saavutti kultaa sprintissä. Kultamitali oli Slovakian ensimmäinen olympiavoitto talviolympialaisista itsenäisenä valtiona.[1] Ainoa slovakialainen olympiavoittaja talvikisoissa Tšekkoslovakian aikana oli miesten yksinluistelun vuonna 1972 Sapporossa voittanut taitoluistelija Ondrej Nepela. Myöhemmin samoissa olympialaisissa Kuzmina sijoittui hopealle takaa-ajossa ja oli kahdeksas yhteislähdössä. Maailmancup-kaudella 2009–2010 hän oli lisäksi kolmas Pokljukan normaalimatkan kilpailussa ja Hanty-Mansijskin yhteislähdössä. Kaudella 2010–2011 hän voitti Hochfilzenin sprinttikilpailun ja oli samalla matkalla toinen Pokljukassa sekä Antholzissa. Hanty-Mansijskin MM-kilpailuissa 2011 Kuzmina sijoittui sprintissä pronssille, takaa-ajossa kuudenneksi, normaalimatkalla yhdeksänneksi ja yhteislähdössä kymmenenneksi. Hän voitti Oslossa maailmancupin takaa-ajokilpailun. Cupin loppupisteissä hän oli yhdeksäs ja sprintticupissa viides.
Kaudella 2011–2012 Kuzmina sijoittui toiseksi Antholzin yhteislähtökilpailussa. Ruhpoldingin MM-kilpailuissa 2012 hän oli yhteislähdössä kahdeksas sekä sprintissä ja normaalimatkalla kymmenes. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kymmenenneksi. Kaudella 2012–2013 hän voitti Antholzin sprinttikilpailun. Oslossa hän oli toinen takaa-ajossa sekä kolmas sprintissä ja takaa-ajossa. Nové Měston MM-kilpailuissa 2013 hän oli normaalimatkalla neljäs. Sotšin sprintissä hän sijoittui toiseksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa seitsemänneksi sekä normaalimatkan cupissa viidenneksi.
Kaudella 2013–2014 Kuzmina voitti Oslossa takaa-ajon ja yhteislähtökilpailun sekä oli toinen Östersundin normaalimatkalla. Maailmancupin kokonaispisteissä hän oli kuudes, yhteislähtöcupissa toinen ja normaalimatkan cupissa kolmas. Sotšin olympialaisissa 2014 hän voitti sprintin kultaa. Takaa-ajokilpailussa hän oli kuudes ja sekaviestissä viides. Hochfilzenin MM-kilpailuissa 2017 hän sijoittui pikakilpailussa kahdeksanneksi.
Kaudella 2017–2018 hän sijoittui Hochfilzenissä sprintissä toiseksi ja voitti takaa-ajon. Le Grand-Bornandissa hän voitti pikakilpailun ja oli takaa-ajossa toinen. Oberhofissa hän voitti pikakilpailun ja takaa-ajon. Antholzin yhteislähdössä hän sijoittui toiseksi. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti kultaa yhteislähtökilpailussa sekä hopeaa takaa-ajokilpailussa ja normaalimatkalla. Pikakilpailussa hän oli kolmastoista. Oslon maailmancupissa hän voitti pikakilpailun ja oli toinen takaa-ajossa. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi sekä voitti pikakilpailun ja takaa-ajon cupit.
Kaudella 2018–2019 hän voitti Nové Měston yhteislähtökilpailun. Oberhofin takaa-ajossa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Ruhpoldingenin pikakilpailun. Östersundin MM-kilpailuissa 2019 hän voitti kultaa pikamatkalla ja oli takaa-ajossa kuudes. Oslon maailmancupissa hän voitti pikakilpailun ja takaa-ajon. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmanneksi, voitti pikakilpailun cupin ja oli takaa-ajocupissa kolmas.
Kuzmina lopetti uransa ampumahiihtäjänä keväällä 2019.[2] Hän palasi kilpailemaan vuonna 2023.[3]
Kuzminalla on vuonna 2007 syntynyt poika[4] sekä vuonna 2015 syntynyt tyttö[5]. Hänen veljensä on myös menestynyt ampumahiihtäjä, Venäjää edustava Anton Šipulin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Profiili IBU:n sivustolla (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Biathlon: Unheralded Kuzmina makes Slovakia breakthrough 13.2.2010. vancouver2010.com: AFP. Arkistoitu 10.4.2010. Viitattu 14.2.2010. (englanniksi)
- ↑ Ainakin nämä hiihtourheiljat lopettavat uransa tähän kauteen Kestävyysurheilu.fi. Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 8.4.2019.
- ↑ Neljä vuotta sitten uransa päättänyt ampumahiihtotähti palaa kilpaladuille
- ↑ Mäkäräisen kova kilpakumppani jättää koko kauden väliin
- ↑ New Daughter for Anastasiya Kuzmina
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anastasija Kuzmina Wikimedia Commonsissa
