Alonso de la Veracruz

Alonso de la Veracruzin patsas.

Alonso de la Veracruz (alun perin Alonso Gutiérrez, 1507–1584) oli tomistinen filosofi ja augustiini. Hän oli kotoisin Toledosta, mutta vaikutti ennen kaikkea Meksikossa.

Salamancan yliopistossa Alonso de la Veracruz, silloiselta nimeltään vielä Alonso Gutiérrez, oli kuunnellut Francisco de Vitorian luentoja kansainvälisestä oikeudesta, paavin ja maallisen hallitsijan vallan oikeutuksesta, sekä Vitorian luentosarjaa, joka tunnetaan Relectiones- nimisenä. Salamancassa Alonso Gutérrez tapasi augustiini Francisco de la Cruzin, joka oli palannut Meksikosta Espanjaan, tarkoituksenaan värvätä apulaisia lähetystyöhön. Alonso Gutiérrez hyväksyi kutsun ja vuoden 1536 kesäkuussa hän nousi maihin Veracruzissa yhdessä kahdentoista augustiinin kanssa, jotka kuuluivat niin kutsuttuun kolmanteen augustiinien laivaukseen.

Alonso Gutiérrez antaa munkkilupauksen Meksikossa

Veracruziin saavuttuaan Alonso Gutiérrez luopui maallisesta nimestään liittyessään augustiineihin ja otti hengelliseksi nimekseen Alonso de la Veracruz. Noviisiaikansa päätyttyä Alonso de la Veracruz antoi munkkilupauksen Méxicossa 1537. Augustiinien toiminta-alueeksi oli varakuningas Mendoza antanut fransiskaanien ja dominikaanien välimaaston Michoacánissa. Encomenderoja suosivat kirkonmiehet pilasivat Veracruzin maineen Espanjassa. Veracruz sai määräyksen palata Espanjaan.

Espanjassa Veraruz voittaa Filip II:n luottamuksen

Espanjaan saavuttuaan Veracruz voitti nopeasti Filipin ja Intioiden neuvoston luottamuksen ja sai nämä puolelleen Meksikon papiston ja sääntökuntien välisessä riidassa, joka koski munkkien oikeutta jatkaa työtään paavin heille aikoinaan myöntämän erioikeuden turvin. Filip II tarjosi Veracruzille pysyvää asemaa hovissaan, josta tämä kuitenkin kieltäytyi koska suunnitteli paluuta Meksikoon. Paavin vuonna 1567 uudistama, tuota asiaa koskeva bulla, joka salli munkkien jatkaa työtään intiaanien keskuudessa, oli paljolti Veracruzin ansiota.

Veracruz puolustaa augustiini Luis de Leónia inkvisition edessä

Espanjassa ollessaan Veracruz puolusti augustiini Luis de Leónia, Salamancan yliopiston opettajaa, jota inkvisitio syytti harhaoppisuudesta. León oli kääntänyt Laulujen laulun hepreasta espanjaksi, ohittaen kirkon auktorisoiman latinakielisen Vulgatan. Kaiken lisäksi León moitti kirkon virallista Laulujen laulun eli Korkean veisun latinalaista tekstiä vääristyneeksi, koska se ei ollut rehellinen, kuten alkuperäinen hepreankielinen, jonka teksti kertoo kansanomaisesti katseilta peitetyistä ihmisen ruumiinosista. Luis de Leónilla on muistopatsas pienellä aukiolla Salamancan yliopiston edessä. Alonso de la Veracruzilla on muistopatsaansa pienessä Tiripitíossa, Meksikon Michoacánissa, lähellä Moreliaa.

Veracruz palaa Meksikoon yhdentoista vuoden kuluttua lähdöstään Espanjaan

Palatessaan vuonna 1573 Meksikoon Veracruz toi mukanaan kuusikymmentä laatikollista kirjoja. Kuningas oli määrännyt varattavaksi laivasta kahdentoista tonnin tilat Veracruzin matkatavaroille, kirjoille ja tieteellisille kojeille. Nuo Veracruzin Meksikoon tuomat kirjat olivat tiettävästi Amerikan mantereen ensimmäinen kirjasto. Eräiden tietojen mukaan joitakin Alonson tuomia kirjoja säilytetään vielä Michoacánin museossa Moreliassa. Vuonna 1999 eivät Morelian museon virkailijat tienneet kertoa mitään Veracruzin mahdollisesti jäljellä olevasta kirjastosta, vaikka joissakin lähdeteoksissa mainitaan näin olevan. Vuonna 1731 Gazeta de Méjico mainitsee Alonso Veracruzin San Pablon kollegiossa sijaitsevan kirjaston vielä tuolloin käsittäneen neljätuhattaseitsemänkymmentä nidosta ja kirjaston olevan kansakunnan ylpeyden aiheen.

Yhdysvaltalainen jesuiitta Eduard Burrus löytää Veracruzin kirjoituksia

Ennen teoksen De dominio infidelium et iusto bello löytymistä, Veracruz oli tullut tunnetuksi filosofina, teologina, moralistina, lähetyssaarnaajana, professorina ja jopa eräänä Meksikon yliopiston perustajana. Sen sijaan hänen ei tiedetty olleen ennen jesuiitta Burrusin tekemää Veracruzin käsikirjoitusten löytöä nykyaikaisen käsityksen mukaisen, ihmisoikeussopimukseksi kelpaavan tekstin laatijan, vaikkakin hyvin tiedettiin hänen olleen intiaanien oikeuksien esitaistelijan. Veracruz otti avoimesti kantaa vaikeaan voittajien ja voitettujen väliseen ristiriitaan, johon etsi ratkaisua oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla, ympärillään kiukkuiset encomenderot, joiden oikeudetonta valtaa Veracruz suosijoineen halusi rajoittaa ja saada koko encomiendajärjestelmän lakkautetuksi.

Veracruz puolustaa intiaanien oikeutta omaisuuteensa

Alonso de Veracruz asettuu Francisco de Vitorian luoman ns. Salamancan koulukunnan omaksuman kannan mukaisesti vastustamaan Hostiensin ja tämän seuraajien käsitystä, että pakanoilla ei ole uskottomuutensa johdosta minkäänlaisia oikeuksia, josta seuraa, että näillä ei ole lakien tarkoittamaa omistusoikeutta tavaroihinsa. Hostiensialaisen määritelmä pakanoiden omaisuudesta vastasi roomalaisen lain res nulliusta, eli että omaisuus kuuluu sille, joka sen ensimmäisenä ottaa haltuunsa.

Jos tuo mielipide on oikea, toteaa Veracruz, niin silloin on katsottava Ferdinandin ja Isabellan ja heidän jälkeensä Kaarle V:n Uuteen maailmaan lähettämien asemiesten olevan oikeutettuja anastamaan alistamiensa ihmisten omaisuuden. Veracruzin mukaan tästä seuraa automaattisesti, että saman minkä kyseiset hallitsijat ovat tehneet, voi tehdä kuka tahansa kristitty. Eli siis ensimmäinen Uuteen maailmaan saapunut retkikunnan päällikkö, vaikka olisi sellaisen lähettämä, jolla omasta mielestään on valta lähettää hänet, voikin itse julistautua kaiken löytämänsä omistajaksi samalla tavoin kuin jos kyseessä olisi omistajaa vailla olevan kiven nostaminen maasta tai villieläimen kiinniottaminen. Veracruz selventää yllä esittämäänsä mielipidettä ensimmäisen omistajan suhteen siten, että intiaanit eivät koskaan olleet luopuneet omaisuudestaan, tai kylistään, ja että he siten olivat ensimmäisiä omistajia ensimmäisen omistajan oikeuksin.

Veracruz julistaa oppituolistaan Francisco Vitorian ajatuksia

Oppituolistaan käsin Veracruz julistaa oppi-isänsä Francisco de Vitorian käsitystä oikeutetusta sodasta ja tekee kaikkensa soveltaakseen sitä espanjalaisten ja intiaanien välisiin suhteisiin. Veracruz puolustaa intiaanien henkilökohtaista vapautta ja itsehallintoa, ja koettaa saada encomiendajärjestelmän lakkautetuksi. Opetustoimessaan Veracruz otti avoimesti kantaa voittajien ja voitettujen väliseen vaikeaan ristiriitaan ja etsi siihen ratkaisua oikeudenmukaisella ja kestävällä tavalla, ympärillään kiukkuiset encomenderot.

Lähteet

• Proeteo Cerezo de Diego; Alonso de Veracruz y El derecho de gentes. Mexico 1985. Recopilación de las Leyes de las Indias. Madrid 1681.
• García Icazbalceta; Nueva selección de documentos para la Historia de Mexico. Mexico 1886.
• Contribución al estudio bibliografico de fray Alonso de la Veracruz. Mexico 1947.