Aaloet
| Aaloet | |
|---|---|
 Lääkeaaloe (Aloe vera) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Soihtukasvit Asphodelaceae |
| Alaheimo: | Asphodeloideae |
| Suku: |
Aaloet Aloe L. |
| Katso myös | |
Aaloet (Aloë) on mehikasvisuku soihtukasvien (Asphodelaceae) heimon alaheimossa Asphodeloideae.[1] Osassa vanhemmista luokitusjärjestelmissä suku on luokiteltu heinäpuukasvien (Xanthorrhoeaceae) heimoon. Sukuun kuuluu yli kolmesataa lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina Afrikan kuivilla alueilla, etenkin Etelä-Afrikan eteläkärjessä ja trooppisen Afrikan vuorilla. Agavet, jotka muistuttavat aaloeita ulkonäöltään, mutta kasvavat Amerikassa, eivät ole aaloeille kovin läheistä sukua.[2]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaloet muistuttavat ulkonäöltään ananaksen lehtiruusuketta. Mehevien lehtien reunat ovat piikikkäät. Kukat ovat pienet, kellomaiset, keltaiset tai punaiset.
Kasvumuodoltaan aaloet ovat usein pensasmaisia. Jotkin ovat varrettomia, toiset taas 20 m:n korkuisiksi kasvavia puita. Varret ovat tavallisesti haaraisia, ja lehdet sijaitsevat tiheinä ruusukkeina haarojen kärjissä. Lehdet ovat meheviä ja vahapeitteisiä, yleensä reunoiltaan piikkihampaisia. Putkimaiset ja kaunisväriset kukat sijaitsevat pitkien kukintovarsien latvoissa tähkämäisissä tai terttumaisissa ryhmissä.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aaloeita on viljelty useita vuosisatoja, ja jo Dioskorides kuvaa niiden ominaisuuksia.[4].
Aaloeita kasvatetaan koristeina. Monista aaloelajeista käytetään niiden lehdistä saatavaa geelimäistä nestettä kosmetiikan raaka-aineena, mm. ihovoiteena ja palovammojen hoitoon tunnetuimpana lääkeaaloe (Aloë vera). Tuorepuristettua ja säilöttyä aloe-geeliä saa myös juomana.
Joitakin aaloelajeja voidaan kasvattaa ruukkukasvina huoneessa. Niiden hoitaminen ei ole lainkaan vaikeaa, sillä aaloet tarvitsevat vain vähän vettä.
Aaloehamppu on muutamien aaloeiden syykimpuista koostuvaa kuitua. Sitä käytetään lajien kasvuseuduilla köysien punontaan. Aloë vera -kasvista saadaan myös tekstiilien valmistukseen käytettävää aaloekuitua.
Kasvia kuvataan vertauskuvia käsittelevässä kirjallisuudessa usein agavena. Virheellisesti kumpikin on mainittu kovaa vatsaa parantavina lääkekasveina; tämän vuoksi niitä on pidetty katumuksen ja kärsimyksen symboleina. Aaloeta käytettiin myös palsamoinnissa, koska sen ajateltiin ehkäisevän mätänemistä. Koska aaloe kasvattaa vain yhden korkean kukkavarren, kasvista on muodostunut Neitsyt Marian yhdenkertaisen neitseellisen äitiyden vertauskuva.[5]
Lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- pistoaaloe[7] (Aloë aculeata)
- rohtoaaloe (Aloë arborescens)
- suka-aaloe (Aloë aristata)
- kenianaaloe[7] (Aloë ballyi)
- fianarantsoanaaloe[7] (Aloë bellatula)
- mätäsaaloe (Aloë brevifolia)
- pronssiaaloe[7] (Aloë cameronii)
- ripsiaaloe (Aloë ciliaris)
- taitanaaloe[7] (Aloë classenii)
- hammasaaloe (Aloë distans)
- kruunuaaloe[7] (Aloë ecklonis)
- piikkiaaloe (Aloë ferox)
- saha-aaloe[7] (Aloë grandidentata)
- helmiäisaaloe[7] (Aloë greatheadii)
- torniaaloe[7] (Aloë hexapetala)
- sykkyräaaloe[7] (Aloë jacksonii)
- välkeaaloe[7] (Aloë jucunda)
- suppuaaloe (Aloë longistyla)
- liekkiaaloe[7] (Aloë macrocarpa)
- suopa-aaloe[7] (Aloë maculata)
- hehkuaaloe[7] (Aloë marlothii)
- kynsiaaloe (Aloë mitriformis)
- pökköaaloe[7] (Aloë peglerae)
- miekka-aaloe[7] (Aloë penduliflora)
- kynsiaaloe[7] (Aloë perfoliata)
- viuhka-aaloe (Aloë plicatilis)
- kaartoaaloe[7] (Aloë pluridens)
- pistinaaloe[7] (Aloë pretoriensis)
- härmeaaloe[7] (Aloë pruinosa)
- suopa-aaloe (Aloë saponaria)
- tuliaaloe (Aloë × spinosissima)
- raita-aaloe (Aloë striata)
- kiiltoaaloe (Aloë succotrina)
- kirjoaaloe (Aloë variegata)
- lääkeaaloe (Aloë vera)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kasvien maailma. Otavan iso kasvitietosanakirja, osa 1. Keuruu 1979. ISBN 951-1-05098-2.
- Räty, E. ja Alanko, P. 2004: Viljelykasvien nimistö. – Puutarhaliitto, Helsinki. ISBN 951-8942-57-9.
- Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. Asphodelaceae (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stevens 2001–, Viitattu 16.10.2022.
- ↑ Desert tropicals (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kasvien maailma 1, s. 15.
- ↑ Kasvien maailma 1: 15
- ↑ Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
- ↑ Luettelon lähteenä Räty ja Alanko 2004, s. 22.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Aaloet – Aloë Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 15.10.2020.