Hypotermia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Alilämpö)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hypotermia on alhaisen ruumiinlämmön tila.[1] Tila on yleensä jonkin ulkoisen tekijän aiheuttama, esimerkiksi pitkä aika kylmässä vedessä tai matala verensokeri aiheuttaa hypotermian. Useimmiten lievissä tapauksissa (muutaman asteen poikkeamissa) ei tilasta jää pysyviä vammoja.

Hypotermiasta voidaan puhua, kun ihmisen kehon lämpö laskee alle 35 celsiusasteen. Hypotermia voidaan jakaa kolmeen vaikeusasteeseen: lievä hypotermia (34–35 °C), kohtalainen hypotermia (30–34 °C) ja vaikea hypotermia (alle 30 °C).

Elimistön lämpötilan laskiessa ihmiselle kehittyy hypotermian oireita, joiden esiintyminen riippuu hypotermian asteesta. Vilunväristykset, kylmäntunne, kömpelyys, lihasvapinat ja välinpitämättömyys ovat jo merkkejä kohtalaisesta hypotermiasta. Kehon lämmön laskiessa vieläkin alemmaksi kylmäntunne ja lihasvapinat loppuvat, ja tajunnantaso laskee edelleen. Samalla hengitys sekä pulssi hidastuvat ja heikentyvät. Lämmön laskiessa alle 30 celsiusasteen sydämen rytmihäiriöiden riski kasvaa huomattavasti. Varsinkin flimmeri ja kammiotakykardia tai -värinä ovat varsin yleisiä vaikean hypotermian yhteydessä.

Ihmisen kehon lämmön laskiessa liian alhaiseksi alkaa elimistön oma puolustusmekanismi toimia. Se alkaa siirtää lämmintä verta lähelle tärkeitä elimiä ja kylmää verta lähinnä raajoihin. Tästä johtuu se, että kädet alkavat käydä toimintakyvyttömiksi ja liikkumisesta tulee vaikeampaa. Tässä tilanteessa turha raajojen liikuttelu saa kehossa liikkeelle kylmän veren, joka voi sydämeen tullessaan ja sydänlihasta tarpeeksi jäähdyttäessään jopa aiheuttaa kammiovärinän ja kuoleman. Tätä kutsutaan jälkijäähtymiseksi.

Joissakin tapauksissa ihminen voi tuntea olonsa kuumeiseksi, vaikka todellisuudessa hänellä on alilämpöä.

Lievä hypotermia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievässä hypotermiassa kehon lämpötila on noin 34–35 °C. Lievän hypotermian oireita ovat vilunväristykset, voimakas palelu sekä kouristukset. Hengitys ja syke nopeutuvat. Iho kalpenee ja kuivuu, ja ulkopuolinen voi todeta sen viileäksi. Jo lievästä hypotermiasta kärsivän muisti ja motoriset kyvyt voivat heikentyä.

Kohtalainen hypotermia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kohtalaisessa hypotermiassa kehon lämpötila on noin 30–34 °C. Kohtalaisessa hypotermiassa vilunväristykset lakkaavat ja aivotoiminta hidastuu. Tajunnantaso laskee, mikä ilmenee uneliaisuutena ja sekavana käytöksenä. Lihakset jäykistyvät, pupillit laajenevat ja hypotermiasta kärsivä on alttiina sydämen rytmihäiriöille.

Vaikea hypotermia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikeassa hypotermiassa kehon lämpötila on alle 30 °C. Tällöin hypotermiasta kärsivä menettää tajuntansa, hänen lihaksensa kangistuvat, syke hidastuu ja iho alkaa turvota. Vaikean hypotermian vaiheessa olevan hengitys voi olla kiivasta.

  1. Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]