Al-Mu’tasim
.jpg)
Abū Isḥāq Muḥammad ibn Hārūn al-Rashīd (arab. أبو إسحاق محمد بن هارون الرشيد; 796 – 842) tunnetaan paremmin hallitsijanimellään al-Muʿtaṣim bi-llāh (arab. المعتصم بالله). Abbasidikalifina hän hallitsi vuodet 833–842 eli kuolemaansa asti.
Al-Mu'tasimin edeltäjä ja velipuoli oli kalifi al-Mamun. Tämä oli aloittanut Khorasanista värvätyn armeijansa eli ”dynastian poikien” korvaamisen turkkilaisperäisellä orja-armeijalla luodakseen itselleen enemmän liikkumavaraa ja päästäkseen eroon klaanien vaikutusvallasta. Syyrian kuvernöörinä al-Mu'tasim jatkoi tätä toimintaa ja loi oman turkkilaisarmeijansa. Kun al-Mamun odottamatta kuoli sotaretkellä vuonna 833, al-Mu'tasim onnistui syrjäyttämään kalifin pojan ja veljenpoikansa al-Abbasin. [1][2]
Al-Mamun siirsi pääkaupunkinsa vuonna 836 Bagdadista sadan kilometrin päähän Samarraan erilleen Bagdadin valtapelistä, johon armeijan lisäksi osallistui persialainen hallintoeliitti.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bennison, Amira. K.: The Great Caliphs. The Golden Age of Abbasid Empire. Tauris, 2011.
- Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest dynasty. Da Capo Press, 2004.