Zogu I

Zogu I
Zogu I vuonna 1939.
Albanian kuningas
Valtakausi	1. syyskuuta 1928 – 7. huhtikuuta 1939
Seuraaja	Leka Zogu (maanpaossa)
Albanian presidentti
Valtakausi	31. tammikuuta 1925 – 1. syyskuuta 1928
Albanian pääministeri
Valtakausi	26. joulukuuta 1922 – 25. helmikuuta 1924
Edeltäjä	Xhafer bej Ypi
Seuraaja	Shefqet Vërlaci
Valtakausi	6. tammikuuta 1925 – 1. syyskuuta 1928]
Edeltäjä	Ilias Vrioni
Seuraaja	Kostaq Kotta
Syntynyt	8. lokakuuta 1895 Burgajetin linna, Matin alue, Albania
Kuollut	9. huhtikuuta 1961 (65 vuotta) Suresnes, Ranska
Puoliso	Geraldine Apponyi de Nagy-Apponyi
Lapset	Leka Zogu
Suku	Zogu
Isä	Xhemal Pasha Zogu
Äiti	Sadije Toptani
Uskonto	sunnalaisuus
Nimikirjoitus

Zogu I (Zog) Skanderbeg III (ennen kruunausta Ahmed Zogu, alkuperäiseltä nimeltään Ahmet Muhtar Bej Zogolli; 8. lokakuuta 1895 – 9. huhtikuuta 1961) oli Albanian pääministeri vuosina 1922–1924, presidentti 1925–1928 ja maan ensimmäinen (ja ainoa) kuningas 1928–1939 (nimellisesti vuoteen 1946). Lukuisten poliittisten vastustajien, verikostotradition sekä omatoimisten ylennysten vuoksi Zogu I keräsi uransa aikana suuren joukon vihamiehiä. Häntä vastaan tehtiinkin ainakin 55 epäonnistunutta murhayritystä.

Varhaiset vaiheet

Ahmet Muhtar Bej Zogolli syntyi Burgajetin linnassa Xhemal pašša Zogun ja Sadijé Toptanin poikana. Hän kuului kuninkaalliseen Skanderbegin sukuun, joka hallitsi Matin kaupunkia.

Vuonna 1911 Zogusta tuli 16-vuotiaana Matin perinnöllinen kuvernööri ja Ghegin klaanin päällikkö. Häntä pidettiin vankina Wienissä ja Roomassa 1917–1919.

Zogu I vallassa

Zogu I:n palatsi Durrësissa

Zogu sai ministerin asemia Albanian hallituksessa vuodesta 1920 alkaen. Hän tuki etelän feodaaliomistajia (turkiksi: bey), aatelia, kauppiaita, teollisuusmiehiä ja intellektuelleja. Zogusta tuli reformistipuolueen johtaja ja myöhemmin pääministeri tasavaltalaisessa hallituksessa. Vuonna 1923 häntä ammuttiin parlamentissa. Hän toimi sisäministerinä, sotaministerinä ja armeijan ylipäällikkönä.

Zogun puolue voitti vaalit alkuvuodesta 1924. Zogu kuitenkin jäi sivuun skandaalin vuoksi ja haavoituttuaan murhayrityksessä ja pääministeriksi tuli Vërlaci. Oppositio vetäytyi parlamentista kun nuorisoliikkeen johtaja Avni Rustemi murhattiin kadulla parlamentin edessä. Teosta syytettiin Zogun Matinin heimolaisia. Tyytymättömyys kasvoi ja heinäkuussa 1924 maatyöläisten tukema kapina valtasi Tiranan. Pääministeriksi asetettiin Fan S. Noli. Zogu pakeni Jugoslaviaan. Tätä on myöhemmin nimitetty ensimmäiseksi porvarillis-demokraattiseksi vallankumoukseksi. Joulukuussa Zogun Jugoslavian tukema armeija hyökkäsi Albaniaan, valtasi pääkaupungin jouluaattona ja Noli pakeni hallituksineen Italiaan.

Zogu valittiin uuden tasavallan presidentiksi 21. tammikuuta 1925. Zogun hallitus oli eurooppalaistyylinen, vaikka suurin osa Albaniasta oli maaorjuutta harjoittavien bey'ien alaisuudessa. Zogun pääliittolainen oli Italia, joka rahoitti hallitusta. Zogun presidenttiyden aikana maaorjuutta purettiin, ja Albania alkoi muodostua valtiona ensi kertaa sitten 1400-luvun. Islaminuskoisen Zogun uudistuksissa kiellettiin huivit, julmuus eläimiä kohtaan sekä islamilaisen lainsäädännön kumoaminen mallina Kemal Atatürkin Turkki.

Zogu kruunasi itsensä kuningas Zogu (Zog) I:ksi 1. syyskuuta 1928 ja julisti perustuslaillisen monarkian Italian tapaan (mukaan lukien vahva poliisi). Hän otti käyttöön zogistien tervehdyksen (käsi sydämen päällä kämmen ulospäin) ja julistautui kuningas Gjergj Kastriot Skanderbegin (k. 1468) seuraajaksi. Zogu keräsi kultaa ja jalokiviä, jotka takasivat Albanian valuutan arvon. Hänen hovinsa kulut veivät kaksi prosenttia valtion budjetista. Zogu nimitti myös itsensä Albanian armeijan marsalkaksi.

Zogu I:n hallinto toi myös vakautta Albaniaan ja kuningas organisoi kansan koulutuksen. Taloudellinen riippuvuus Italiasta suureni kun Benito Mussolini laajensi vaikutusvaltaansa Balkanilla ja alkoi hallita Albanian taloutta ja armeijaa. 1930-luvun talouslaman myötä maa ajautui lähes kokonaan riippuvaiseksi Italiasta.

Zogu I oli uskonnoltaan sunnimuslimi. Huhtikuussa 1938 hän nai kreivitär Geraldine Apponyi de Nagy-Apponyin, yhdysvaltalais-unkarilaisen katolisen. Heidän ainoa lapsensa Leka Zogu syntyi 5. huhtikuuta 1939.

Maanpako

Italian joukot valtasivat Albanian 7. huhtikuuta 1939, ja Mussolini julisti Albanian Italian protektoraatiksi Viktor Emanuel III:n alaisuudessa. Zogu I otti mukaansa kansallispankista kullan ja pakeni Egyptiin ja sieltä edelleen Englantiin. Egyptissä kuningas Faruk otti Zogun vastaan. Englannissa Zogu asui Ritz Hotel Londonissa, Lontoossa, Sunninghillissä ja Friethissä henkivartijoineen.

Toisen maailmansodan aikana kuningasmielisen Albanian vastarinta oli tehotonta, ja se liittyi myöhemmin kommunistipartisaaneihin, entisiin maaorjiin, joita johtivat Jugoslavian militantit. Suurin osa Albanian hallinnosta teki yhteistyötä Italian ja Saksan kanssa. Sodan jälkeen köyhät ottivat vallan Jugoslavian tuella.

Zogu I yritti vaatia Albanian kruunua maasta, joka oli jäänyt kommunistiblokkiin ja Enver Hoxhan stalinistihallinnon alaisuuteen. Zogu I luopui virallisesti kruunusta 2. tammikuuta 1946, mutta piti vaatimuksensa siihen.

Vuonna 1951 Zogu osti Muttontownista, Long Islandilta, suuren kartanon ja maa-alueen, Knollwoodin kiinteistön. Kauppahinta oli 102 800 dollaria. Huhujen mukaan Zogu maksoi kartanon timanteilla ja rubiineilla. Knollwoodin kiinteistö on 60-huoneinen kartano, joka muutettiin linnaksi. Leka ei koskaan asunut siellä, vaan hän myi sen vuonna 1955. Sen jälkeen se on ollut tyhjillään ja sitä vandalisoitiin ja osa siitä on romahtanut.

Zogu muutti Yhdysvaltoihin, mutta maahanmuuttoviranomaiset eivät hyväksyneet Zogun 115-jäsenisen kuninkaallisen hovin muuttoa. Hän yritti lahjoa tuloksetta Yhdysvaltain senaatin virkamiehiä.

Zogu muutti vihdoin Ranskaan. Hänen palvelijansa olivat lähteneet ja Zogu jäi yksin. Hän osti huvilan Ranskan Rivieralta ja vietti mukavaa elämää. Zogu kuoli sairaalassa Suresnesissä, Pariisissa 9. huhtikuuta 1961. Kuningatar Geraldine kuoli 2002.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Zogu I Wikimedia Commonsissa

• Irja Spira : Miksi albanialaiset ovat saaneet tarpeeksi kuninkaastaan, Helsingin Sanomat, 01.09.1935, nro 234, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot