Ohalatva
Ohalatva[1] (ven. Агала́тово, Agalatovo) on kylä ja maalaiskunta Leningradin alueen Seuloskoin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Karjalankannaksella Ohtajoen rannalla Pietarin kaupungin pohjoispuolella. Kylässä on asukkaita 4 700 ja kunnassa 6 200 henkeä (vuonna 2007).[2]
Ohalatva oli toiseen maailmansotaan saakka inkeriläinen kylä, joka kuului Lempaalan luterilaiseen seurakuntaan. Kylän nimi johtuu Ohtajoen latvoista. Kylä mainitaan Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500: Ogladba ja vuoden 1539 verokirjassa Ogljadba. Kylä mainitaan eri nimillä (Ohanlatwa by, Ohå Ladua, Åhaladwa) Ruotsin 1600-luvun asiakirjoissa.[3] Vuonna 1642 on merkitty "Ohalan volosti" ja sen kylät ja asukkaat: Reddeofsina - Lauri Kaupunpoika, Pettunowa Olof Hinderson, Konrofowa Hinder Martenson, Gawrilka Kirilof, Pahamäki Petter Kaukoin, Ignatowa Mats Kaukoin, Wripofsina Petter Pikkuinen, Kissemoisa Mats ja Mihail Huumoinen, Hottela Anders Hansson, Pitkäinen, Jamo Knut ja Jöran Anderson, Kelia Johan Ahtiainen, Kuittila Martti Wirolainen ja Ohaiakalan kylä.
Vuonna 1696 kuului Ohalaiwan kylä Kronoborgin hoppmanin (veromiehen) Jacob Hoppenstångilla arennilla olevaan Lembalaborgin kruununtilaan ja kirjoilla oli suvut Jääskeläinen, Danilof, Paakkoinen, Hännikäinen, Telkkoinen, Hymynen, Harbainen, Makara, Jänis, Kemppi, Pötsö, Wähikäinen, Johno, sekä kapakoitsija Ante Olkinuora. Vuonna 1744 Ohalatvassa asui Tahvana Virolainen, Mikel Mikkelinpoika, lois Sigfrid Pöyry, lois Lars Lukkarinen, lois Peter Veijalainen, Hinrik Pungeli, lois Johan Rekonen, Simon Hotakka, lois Sokiainen, Matti Iivari ja Harjumattilassa Johan ja Samuel Telkki, Erik Vänskä, Tuomas Hortonen, lois Moses Oravainen, Peter Jääskeläinen, lois Erik Burkhart, Tuomas Hortonen, Erik Mylläri ja Henrik Pärnä.[4]
Vuonna 1849 Ohalatvassa asui 435 ihmistä (209 miestä ja 226 naista), kaikki inkeriläisiä (äyrämöisiä), ja lisäksi Suomen suomalaisia - 114 (miehiä 51, naisia 63)[5].
Vuonna 1872 kylässä avattiin suomenkielinen koulu, jonka opettajana oli Simo Lappalainen ja sittemmin Taneli Vänskä ja Olga Puolakkainen. Vuonna 1914 listattiin kylän osina Kiviharju, Olkkosenmäki ja Rekosenmäki.[4] Ohalatvassa toimi nuorten hengellinen yhdistys ja sekakuoro [6] , maanviljeilys- ja raittiusseura, oli avattu osuuskauppa.
Vuonna 1926 Ohalatvassa oli 196 taloa ja 903 asukasta, niistä 759 (160 taloa) - inkeriläisiä ja 72 (15 taloa) Suomen suomalaista.[7] Isoja kylän sukuja oli Ahonen, Iivarinen, Ilonen, Jaatinen, Olkkonen, Oravainen, Periäinen, Rekonen, Tontti ja Vänskä. Kirjailija Salli Iivarinen-Savorina on syntynyt Ohalatvassa.
Neuvostoaikana kylän alueella alkoi karkotuksia vuonna 1931, kun "kulakkeja" lähetettiin Hiipinään ja Siperiaan, ja jatkui vuosina 1933 ja 1935 (Keski-Aasiaan). Rajavyöhykkeen tyhjentämisen takia toimeenpantiin lopullinen karkotus kesäkuussa 1936, kun koko väestö pakkosiirrettiin kodeistaan muualle.[8]
Vuonna 2006 muodostettu Ohalatvan kunta käsittää entisen Vartiamäen volostin. Hallinnollinen keskus on Ohalatvan kylä, jossa asuu suurin osa väestöstä. Lisäksi kuntaan kuuluu 6 muuta kylää: Kasimo (ven. Касимово, Kasimovo), Kaukola (Кавголово, Kavgolovo), Kolessova (Колясово, Koljasovo), Kotnoi (Скотное, Skotnoje), Nakara (Елизаветинка, Jelizavetinka) ja Vartiamäki.
Nykyisin se on pietarilaisten suosima huvila- ja virkistysalue. Ohalatvassa on varuskunta-alue, joka rakennettiin neuvostojoukkojen vetäytyessä DDR:stä.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 17. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ Seuloskoin piirin väestö vsevinfo.ru. Viitattu 7.9.2008. (venäjäksi)
- ↑ Kepsu, Saulo: Inkerin pogostat, s. 549. Helsinki: Kotus, 2020. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Lempaalan asutuksesta. Inkeri, 23.05.1914, nro 38C, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Hyvä Sanoma: Kristillistä lukemista Inkerinmaan kotiin, 01.12.1912, nro 12, s. 18. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.
- ↑ Iivarinen-Savorina, Salli Mari: Finka Pietarin liepeiltä. Kesuura, 1997. ISBN 951-812-035-8
- ↑ Ohalatvan kunnan sivu vsevreg.ru. Arkistoitu 29.3.2009. Viitattu 7.9.2008. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ohalatvan kunnan sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- Ohalatvan kunta Seuloskoin piirin sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)