Adam and the Ants

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Adam & the Ants)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Adam & the Ants
Adam Ant
Adam Ant
Tiedot
Toiminnassa 19771982
Tyylilaji Uusi aalto
punkrock
post-punk
glam punk
New Romantic
Kotipaikka Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Jäsenet

Adam Ant
Marco Pirroni
Gary Tibbs
Terry Lee Miall
Chris Hughes

Levy-yhtiö

Do It Records
CBS Records

Aiheesta muualla
adam-ant.net

Adam & the Ants oli englantilainen uuden aallon yhtye, joka vaikutti 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Adam & The Ants on yksi niistä yhtyeistä, joiden musiikki merkitsi muutosta 1970-luvun punk-aikakaudesta uuden aallon post-punk-aikakauteen.

Adam & The Antsin keulakuva ja laulaja oli Adam Ant, oikealta nimeltään Stuart Goddard. Adam Ant soitti ensin bassoa Bazooka Joe -nimisessä yhtyeessä. Kun Bazooka Joe soitti keikan 6. marraskuuta 1975, yhtyeen lämmittelijänä nähtiin Sex Pistols – ensimmäisellä keikallaan. Adam Ant inspiroitui Pistolsin esityksestä niin paljon, että päätti perustaa oman yhtyeen.[1]

Vuoden 1976 alkupuolella Adam Ant ja kitaristi Lester Square perustivat yhtyeen, jota aluksi kutsuttiin nimellä B-Sides.[2] Yhtyeen kokoonpanossa tapahtui joitakin muutoksia, minkä jälkeen yhtye nimettiin Adam & the Antsiksi vuonna 1977. Ensimmäisen keikan Adam & the Ants soitti 5. toukokuuta. Tässä vaiheessa yhtyeen kokoonpano oli Adam Ant (laulu, kitara), Lester Square (kitara), Andy Warren (basso) ja Paul Flanagan (rummut). Radiossa Adam & the Ants esiintyi ensimmäistä kertaa John Peel show’ssa 23. tammikuuta 1978. Samoihin aikoihin yhtye äänitti kappaleet ”Deutscher Girls” ja ”Plastic Surgery” kulttielokuvaksi nousseen Jubileen soundtrackille. Yhtye keikkaili ympäri Britanniaa, usein yhdessä Siouxsie and the Bansheesin kanssa. Levytyssopimuksen saaminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Decca Records julkaisi yhtyeen ensimmäisen singlen ”Young Parisiansin” vuonna 1978, mutta levysopimusta ei jatkettu.

Debyyttialbumi Dirk Wears White Sox julkaistiin vasta vuonna 1979. Levy-yhtiö oli Do It Records. Lester Square oli lähtenyt yhtyeestä ja tilalle kitaraan tuli Matthew Ashman ja rumpuihin Paul Flanaganin sijaan Dave Barbarossa. Kaupallisesti albumi ei ollut suuri menestys. Levyn julkistuksen jälkeen Adam Ant palkkasi yhtyeen manageriksi Sex Pistolsin entisen managerin Malcolm McLarenin. Tammikuussa 1980 McLarenin sai houkuteltua yhtyeen muut jäsenet jättämään Adam Antin. He siirtyivät McLarenin talliin ja perustivat uuden yhtyeen nimeltä Bow Wow Wow, jonka laulaja oli vasta 13-vuotias Annabella Lwin.[1]

Adam Ant kokosi uuden taustabändin itselleen. Kitaristiksi tuli Marco Pirroni, basistiksi Kevin Mooney ja rumpuihin Terry Lee Miall ja Chris Hughes. Pirronista tuli Adam Antin ohella yhtyeelle tärkeä lauluntekijä. Toinen levy Kings of the Wild Frontier julkaistiin 1980. Albumi oli valtava menestys Britanniassa, ja se nousi albumilistan ykköseksi 24. tammikuuta, 1981.[1] Albumilta nousi kolme singleä Britannian singlelistalle. ”Dog Eat Dog” saavutti neljännen sijan lokakuussa 1980, ”Antmusic” oli toisena tammikuussa 1981.[1] ”Antmusicin” tiellä ensimmäisenä oli John Lennonin ”Imagine”, joka julkaistiin uudelleen Lennonin kuoleman jälkeen. Kolmas single ”Kings of the Wild Frontier” ylsi toiseksi maaliskuussa 1981. ”Antmusic” oli myös Australian singlelistan ykkösenä 5 viikkoa. Basisti Kevin Mooney lähti yhtyeestä vuonna 1981 ja hänen tilalleen tuli Gary Tibbs.

Marraskuussa 1981 Adam & the Ants julkaisi toisen erittäin menestyneen albumin, Prince Charmingin. Tältä albumilta kaksi singleä nousi singlelistan kärkeen. ”Stand and Deliver” oli ykkösenä 5 viikkoa toukokuusta 1981 lähtien. Sen jälkeen ”Prince Charming” oli ykkösenä 4 viikkoa syyskuussa 1981.[1] ”Antrap” taas oli singlelistan kolmantena tammikuussa 1982. Yhtye hyödynsi tuolloin myös uuden mahdollisuuden musiikkivideoiden tekoon, kun MTV aloitti lähetykset Yhdysvalloissa. Vuoden 1982 alussa Adam & the Ants oli Grammy-ehdokkaana parhaaksi uudeksi artistiksi. Samana vuonna yhtye sai BRIT-palkinnon eniten myydystä albumista (Kings of the Wild Frontier).

Maaliskuussa 1982 Adam Ant hajotti yhtyeen ja siirtyi soolouralle Marco Pirronin avustuksella. Ant kertoi ettei yhtyeen muilla jäsenillä ollut riittävää innostusta:[1] ”Kiinnostusta ei vain ollut mukana. Yhtye saattoi olla Adam and the Ants mainostauluissa muttei lavalla”.[2]

Vuosi Albumi UK USA
1979 Dirk Wears White Sox 16 -
1980 Kings of the Wild Frontier 1 44
1981 Prince Charming 2 94
Vuosi EP UK USA
1982 Antmusic EP 46 -
Vuosi Kappale UK USA
1978 "Young Parisians" / "Lady" - -
1979 "Zerox" / "Whip in My Valise" 45 -
1980 "Cartrouble" / "Kick!" - -
1980 "Kings Of the Wild Frontier" / "Press Darlings" 48 -
1980 "Dog Eat Dog" / "Physical (You're So)" 4 -
1980 "Antmusic" / "Fall In" 2 -
1980 "Young Parisians" / "Lady" 9 -
1981 "Cartrouble" / "Kick!" 33 -
1981 "Kings Of the Wild Frontier" / "Press Darlings" 2 -
1981 "Stand and Deliver" / "Beat My Guest" 1 -
1981 "Prince Charming" / "Christian D'or" 1 -
1981 "Ant Rap" / "Friends" 3 -
1982 "The B-Sides" 46 -
1982 "Deutscher Girls" / "Plastic Surgery" 13 -
  1. a b c d e f Lachno, James: The rise and fall of Adam Ant Telegraph. 27.04.2011. Arkistoitu 26.9.2023. Viitattu 14.10.2023. (englanniksi)
  2. a b Stand And Deliver! It’s 10 Fascinating Facts About Adam and the Ants! Eighties Kids. Arkistoitu Viitattu 14.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]