AC’97
AC’97 on vuonna 1997 julkaistu standardi äänikorttien ja modeemien toimintojen toteuttamiseksi.[1] Standardi sisältää sähköisen rajapinnan (tasot ja ajoituksen), fyysisen rajapinnan ja protokollan.[1]
Standardin on kehittänyt Intel Architecture Labs.lähde?
Siihen kuuluu kaksi osaa, emolevyn eteläsiltaan integroitu AC'97 digital controller (DC97) ja koodekit, jotka sisältävät D/A- ja A/D-muuntimet. Näiden välillä on kaksisuuntainen digitaalinen AC-Link. Controller-piiri on piirisarjan valmistajan toteuttama, kun taas koodekkipiireillä on ollut useita valmistajia.
AC’97 1.x sisälsi näytteenottotaajuudeltaan kiinteän 48 kHz, 16-bittisen audion.
AC’97 2.1 lisäsi vaihdettavan näytteenottotaajuuden, mukaan lukien 44,1 kHz aina 96 kHz asti, 18 ja 20-bitin näytteistyksen ja kuuden äänikanavan tuen. Versio 2.2 lisäsi vaihtoehtoisen S/PDIF-tuen.
AC’97 käytettiin yleisesti toteuttamaan emolevylle integroitu äänikortti, joten se korvasi Sound Blaster -yhteensopivuuden PC:n äänikorttistandardina.
AC’97:n tukemat modeemit liitettiin emolevyllä AMR (audio/modem riser) tai CNR (Communications and Networking Riser) -korttipaikkoihin, jotka olivat yleisiä Pentium III/IV ja Athlon-ajan emolevyillä. Modeemeja ei yleensä toteutettu emolevylle integroituna, koska puhelinverkkoon liitettävät laitteet on sertifioitava esim. USA:ssa FCC:llä.
Vuonna AC'97-määrityksen on korvannut Intel High Definition Audio, joka ei ole taaksepäin yhteensopiva AC'97:n kanssa.[1][2]