A. B. Yehoshua
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Avraham Gavriel (Gabriel) Yehoshua (kirjailijanimi A. B. Yehoshua; 9. joulukuuta 1936 Jerusalem, Brittiläinen Palestiina – 14. kesäkuuta 2022 Tel Aviv, Israel)[1][2] oli israelilainen kirjailija ja professori.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yehoshua syntyi viidennen polven jerusalemilaiseen sefardijuutalaiseen perheeseen. Hänen isänsä Yakov oli tunnettu orientalisti ja Jerusalemin historian tutkija. Yehoshua suoritti asevelvollisuutensa laskuvarjojääkärinä ja otti osaa sotaan vuoden 1956 Suezin kriisin aikana. Hän opiskeli kirjallisuutta ja filosofiaa Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa ja toimi vuodesta 1975 Haifan yliopistossa vertailevan kirjallisuustieteen ja heprealaisen kirjallisuuden professorina.
Yehoshua asui psykologivaimonsa Rivkan kanssa Haifassa, ja heillä oli yksi tytär ja kaksi poikaa.
Yehoshua alkoi kirjoittaa proosaa heti armeijasta päästyään. Häntä pidetään yhdessä Amos Ozin kanssa ”uuden aallon” heprealaisen kirjallisuuden merkittävimpinä edustajina. He erosivat edellisen polven hepreankielisistä kirjailijoista etupäässä siinä, että nämä keskittyivät yhteiskunnallisiin aiheisiin, kun taas Yehoshua ja Oz kirjoittivat yksilöistä ja individuaalisista ihmissuhteista.
Yehoshua oli poliittisesti aktiivinen kirjailija, rauhanaatteen kannattaja, joka on julkaissut lukuisia poliittisia esseitä, artikkeleja ja haastatteluja.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brennerin palkinto 1983
- Altermanin palkinto 1986
- Bialikin palkinto 1989
- Israelin valtion kirjallisuuspalkinto 1995
- American Prize for the Best Jewish Book 1990
- B'nai Brith Prize 1993
- Ginzanne Cavour Prize 1994
- Super Prize of Fliano 1996
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisen uransa alussa Yehoshua kirjoitti novelleja ja näytelmiä. Ensimmäisen romaaninsa hän julkaisi vasta 40-vuotiaana. Hän kertoi saaneensa vaikutteita ennen kaikkea Leo Tolstoin epiikasta, Franz Kafkan psykologisesta realismista ja William Faulknerin tajunnanvirtamenetelmästä. Yehoshuan romaanihahmoille on tyypillistä juuri tämä faulknerilainen sisäinen monologi, jolla he ilmaisevat havaintojensa, ajatustensa, tunteittensa ja muistojensa jatkuvaa virtaa. Yehoshua käyttää tätä tekniikkaa omaperäisesti muun muassa kirjassaan Mar Manni. Kirjan jokaisessa luvussa käydään kahden henkilön vuorokeskustelua, josta lukija saa nähdä ainoastaan yhden osapuolen sanat.
Paitsi psykologisia henkilökuvauksia ja ihmissuhderomaaneja, Yehoshua kirjoitti myös värikkäitä historiallisia romaaneja kuten Masah El Sof Ha-Elef, joka kuvaa pohjoisafrikkalaisen juutalaisen kauppiaan ja tämän arabikumppanin matkaa läpi keskiajan Euroopan. Romaanissaan Ha-Kala Ha-Meshachreret, joka kertoo Israelin juutalaisen ja arabiälymystön yrityksistä käydä rauhanomaista dialogia kulttuuritasolla, sekä teoksessaan Shlichato Shel Ha-Memune Al Mashabei Enosh, joka käsittelee ulkomaalaisten siirtotyöläisten kohtaloa Israelissa, Yehoshua tarkastelee kriittisesti nyky-Israelin poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta tuoden selvästi ilmi omat poliittisen kannanottonsa.
Yehoshuan kirjalliset äänet ovat moninaiset. Hän puhuu miesten ja naisten, juutalaisten ja arabien, vasemmistolaisten ja oikeistolaisten, itämaisten ja länsimaisten äänillä ja onnistuu niiden kautta tarkasti tavoittamaan tämän hetken Israelin mielialan ja ilmapiirin. Yehoshua uskoi kirjallisuuden mahdollisuuksiin tuoda lukijoille lohtua, selittää heille maailmaa ja auttaa heitä säilyttämään humanistiset arvot.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennetut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Myöhäinen avioero (suom. Paavo Lehtonen), Gummerus, 1985 (alkuteos Gerushim Meuharim, 1982)
Muut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mot Ha-Zaken, Hakibbutz Hameuchad, 1962
- Mul Ha-Ya`arot, Hakibbutz Hameuchad, 1968
- 9 Sipurim, Hakibbutz Hameuchad, 1971
- Bi-Thilat Kaiytz 1970, Schocken, 1972
- Layla Be-May, Schocken, 1975
- Shlosha Yamim Ve-Yeled, Hakibbutz Hameuchad, 1975
- Ha-Meahev, Schocken, 1977
- Ha-Zechut Le-Normaliut, Schocken, 1980
- Bein Zechut Le-Zechut, Schocken, 1980
- Hafatzim, Schocken, 1986
- Molcho, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 1987
- Ha-Kir VeHa-Har, Zmora Bitan, 1989
- Mar Manni, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 1990
- Tinokot Ha-Layla, Hakkibutz Hameuchad, 1992
- Col Ha-Sipurim, Hakkibutz Hameuchad, 1993
- Ha-Shiv`a Me-Hodu, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 1994
- Masah El Sof Ha-Elef, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 1997
- Kocha Ha-Nora *Shel Ashma Ktana: Ha-Heksher Ha-Musari Shel Ha-Text Ha-Sifruti, Yedioth Aharonoth, 1998
- Ha-Kala Ha-Meshachreret, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 2001
- Shlichato Shel Ha-Memune Al Mashabei Enosh, Hakibbutz Hameuchad/Siman Kriah, 2004
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Joseph Berger: A.B. Yehoshua, Politically Engaged Israeli Writer, Dies at 85 (englanniksi) The New York Times 14.6.2022. Viitattu 9.3.2023.
- ↑ Julia Pascal: AB Yehoshua obituary (englanniksi) The Guardian 15.6.2022. Viitattu 9.3.2023.
