9,5 millimetrin filmi

Kolme ruutua 9,5 mm:n filmiä. Huomaa filmin keskellä sijaitsevat siirtoreiät.

9,5 millimetrin filmi (tai 9,5 mm) on elokuvaukseen ja projisointiin tarkoitettu filmiformaatti ja ensimmäinen kaitafilmiformaatti. Formaatin kehitti Pathé Frères vuonna 1922 projisointikäyttöön Pathé Baby -elokuvaprojektorille. Siitä tuli kuitenkin niin suosittu Euroopassa, että Pathé kehitti seuraavana vuonna Pathé Baby -kameran, joka käytti 9,5-millimetristä filmiä. Myös kameraa ostettiin paljon kotikäyttöön, ja 9,5 millimetrin filmiformaatti säilytti suosionsa 1960-luvulle asti, jolloin Super 8 valtasi Euroopan markkinat. Nykyään kuvaa 9,5 millimetrin filmille vain hyvin vähäinen määrä formaatille omistautuneita harrastelijoita.

9,5-millimetrisen filmin kuva-ala on kutakuinkin yhtä suuri kuin sen kilpailijan, 16 millimetrin filmin. 9,5 millimetrin filmiformaatti eroaa kuitenkin muista formaateista merkittävästi, koska sen siirtoreiät sijaitsevat filmin keskellä ruutujen välissä, eikä filmin laidoissa; tällöin filmiä käytetään tehokkaammin, koska filmistä jää valottamatta vain hyvin pieni osa. Esityskopioihin liitettiin yhden millimetrin leveä magneettiääniraita. Mykille 9,5-millimetrisille esityiskopioille erikoinen piirre oli elokuvien välitekstien esittäminen: väliteksti oli filmillä vain yhdellä kuvaruudulla, jota edeltänyt ylimääräinen perforaatio viesti projektorille, että se näyttää välitekstin ruutua kymmenen sekuntia, ja sen jälkeen elokuvan esittäminen jatkui normaalisti. Tällöin filmiä voi säästyä 159 ruutua.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 9,5 millimetrin filmi Wikimedia Commonsissa