ZU-23-2
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: lähde löytyy, mutta siihen ei viitata. Lisäksi tuoreseen tietoon lisätty lähdepyynnöt |
ZU-23-2 Suomen puolustusvoimat: "23 Itk 61" | ||
---|---|---|
Kuvaus | ||
Tyyppi | Kevyt kaksiputkinen ilmatorjuntakanuuna | |
Tykki | 2 × 2A14 Afanasjev-Jakušev | |
Putken väljyys | 2 × 23 mm | |
Ammuksen massa | 0,2 kg | |
Ammuksen lähtönopeus | 970 m/s | |
Panssarinläpäisykyky | 25 mm | |
Ampumaetäisyys ilmamaaliin | 2 500 m | |
Tulinopeus | 2 × 17 laukausta sekunnissa | |
Ammuksia | 2 × 50 patruunalaukausta vyössä | |
Laskin | ZAP-23 | |
Miehistö | 7 | |
Vuosimalli | 1961 | |
Valmistaja | ||
Valmistusmaa | Neuvostoliitto | |
Valmistusmäärä | ||
Mitat | ||
Pituus | 4,57 m | |
Leveys | 2,88 m | |
Korkeus | 1,22 m | |
Massa | ||
Massa | 950 kg |
ZU-23-2 (Zenitnaja Ustanovka) on Neuvostoliitossa valmistettu kevyt, vedettävä ilmatorjuntakanuuna, joka esiteltiin ensi kerran 1960-luvulla. ZU-23-2:ssa on kaksi 23 mm:n konetykkiä pyöräalustalla. Suuntaukseen käytetään käsikampeja, joilla toisella muutetaan sivu- ja toisella pystysuuntaista liikettä. Tykki laukaistaan yleensä jalkapolkimella. Laukaisujärjestelmä jättää kuitenkin viimeisen ammuksen laukaisematta, jotta ammuslaatikoiden vaihdon jälkeen sitä ei tarvitse ladata uudelleen. Tykissä on kuitenkin molemmille putkille oma käsilaukaisin, joilla myös viimeinen putki voidaan laukaista. Ilmamaaleihin suuntaus tapahtuu yhdistetyn mekaanisen tykkilaskimen ja tähtäimen avulla. Kanuunassa on lisäksi yksinkertaisempi tähtäin maakohteita, kuten jalkaväkeä ja kevyesti panssaroituja ajoneuvoja, vastaan. A-tarvikkeena tykissä käytetään sirpale- ja panssarikranaatteja. Miehistö on yleensä vähintään 1+4, eli tykinjohtaja ja operoijat.
Edeltäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ZU-23-2 perustuu vanhemman ZPU-2:n rakenteeseen, jossa oli kaksi 14,5 mm:n konekivääriä ja lisäksi vyölippaat hieman eri tavoin sijoitettuna, eikä siinä ollut liekinsammuttimia. Vielä varhaisemmat konekivääriversiot aseesta olivat ZPU-1 (yhdellä aseella) ja ZPU-4 (neljällä aseella). Nykyään on käytössä vain kahden 23 mm:n aseen yhdistelmä.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tykin neliaseisella vesijäähdytteisellä versiolla on aseistettu ZSU-23-4 Šilka-ilmatorjuntapanssarivaunu.
Suomen puolustusvoimien käytössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]ZU-23-2 on käytössä Suomen puolustusvoimissa nimellä 23 Ilmatorjuntakanuuna 61 (23 ItK 61) sekä Patrian ja Instrumentointi Oy:n modernisoituna versiona nimellä "23 Ilmatorjuntakanuuna 95" (23 ItK 95). Kummastakin versiosta käytetään lempinimeä Sergei. Vuonna 1995 modernisoidussa suomalaisessa versiossa käytetään tähtäinlaitteessa digitaalista laskinta.
Suomen merivoimien käytössä on 23 mm:n laivatykkimuunnos versioina 23 M74, 23 M77, 23 M80 ja 23 M85, joita M85-lavetista voidaan tykit irrottaa ja korvata kuudella Mistral-ilmatorjuntaohjuksella.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kiiskinen, Pekka & Wahlman, Pasi: Itsenäisen Suomen laivaston laivatykit 1918-2004, s. 121–133. Helsinki: Typomic Oy, 2003. ISBN 952-91-6807-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta ZU-23-2 Wikimedia Commonsissa
- Kevyt ilmatorjuntatykki Puolustusvoimat (Wayback Machine)
- Prikaati 2005:n ilmatorjunta Ilmatorjuntaupseeriyhdistys (Wayback Machine)
- Pimeässä näkevä Sergei Ilmatorjuntaupseeriyhdistys (Wayback Machine)