Triklooritrifluorietaani
| Triklooritrifluorietaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1,1,2-trikloori-1,2,2-trifluorietaani |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C(C(F)(Cl)Cl)(F)(F)Cl[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2Cl3F2 |
| Moolimassa | 187,37 g/mol |
| Sulamispiste | -36,4 °C[2] |
| Kiehumispiste | 47,7 °C[2] |
| Tiheys | 1,564 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Veteen 0,2 g/l (20 °C)[3] |
Triklooritrifluorietaani (C2Cl3F3) eli CFC-113 tai freon 113 on CFC-yhdisteisiin kuuluva halogenoitu orgaaninen yhdiste. Yhdistettä on käytetty muun muassa kylmäaineena, kuivapuhdistusaineena sekä liuottimena, mutta näistä käytöistä on luovuttu kehittyneissä maissa vuoteen 2006 mennessä, koska aine on vahingollista otsonikerrokselle[4].
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Triklooritrifluorietaani on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä, joka haihtuu helposti. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja bentseeniin. Triklooritrifluorietaani on suhteellisen stabiili yhdiste eikä se reagoi helposti monien muiden kloorattujen hiilivetyjen tavoin. Triklooritrifluorietaania ei pidetä erityisen myrkyllisenä, mutta hengitettynä se voi aiheuttaa hengenahdistusta, sydämen rytmihäiriöitä ja vaikuttaa keskushermostoon aiheuttaen sekavuutta ja uneliaisuutta.[2][3][5][6][7][8][9]
Yhdistettä valmistetaan fluoraamalla tetrakloorieteeniä vetyfluoridilla.[4]Triklooritrifluorietaania on käytetty jäähdytysnesteenä kylmälaitteissa. Tärkeä käyttökohde on ollut myös kuivapuhdistusaineena muun muassa metallien puhdistamisessa ja elektroniikkateollisuudessa. Ainetta on käytetty myös liuottimena uutoissa, erityisesti uutettaessa öljyjä ja rasvoja, ja palonsammutusaineena. Triklooritrifluorietaanin käytöstä on luvuttu, koska se tuhoaa otsonikerrosta ja se on pyritty korvaamaan muun muassa diklooripentafluoripropaanin isomeereillä.Yhdistettä käytetään myös lähtöaineena valmistettaessa klooritrifluorieteeniä.[2][5][6][7][9][10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 1,1,2-Trichlorotrifluoroethane – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 8.7.2017.
- ↑ a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 67. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ a b Triklooritrifluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 8.7.2017.
- ↑ a b Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 1131. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ a b Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 2493. William Andrew, 2011. ISBN 9781437778694 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Nick H. Proctor, Gloria J. Hathaway, James P. Hughes: Proctor and Hughes' Chemical hazards of the workplace, s. 704. Wiley-IEEE, 2004. ISBN 978-0-471-26883-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Pradyot Patnaik: A Comprehensive Guide to the Hazardous Properties of Chemical Substances, s. 475. Wiley-Intersciences, 2007. ISBN 978-0-471-71458-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2017). (englanniksi)
- ↑ Triklooritrifluorietaanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 25.5.2017.
- ↑ a b Nicholas P. Cheremisinoff: Industrial Solvents Handbook, s. 51-53. CRCPress, 2003. ISBN 9780203911334 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2017). (englanniksi)
- ↑ Bruce E. Smart & Richard E. Fernandez: Fluorinated Aliphatic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 8.7.2017