Pää-äänenkannattaja
Äänenkannattaja on yleensä sanomalehti, mutta voi olla myös aikakauslehti, joka ilmoittaa ajavansa tietyn yhteiskunnallisen yhdistyksen, järjestön, puolueen ym. yhteisön tarkoitusperiä.[1]
Äänenkannattajien avulla kannattajat voivat käydä keskenään keskustelua liikkeen päämääristä ja siihen kuulumattomat voivat tutustua liikkeen päämääriin.
Äänenkannattajien merkitys virallisena mielipiteenä on erityisen tärkeä yksipuoluejärjestelmässä, missä niiden voidaan katsoa edustavan jossain määrin myös hallituksen kantoja tai hallinnon parissa vallitsevia mielipiteitä.
Monet puolueiden äänenkannattajat ovat muuttuneet sitoutumattomiksi, kuten Helsingin Sanomat, joka aikoinaan oli Edistyspuolueen äänenkannattaja mutta vuodesta 1932 sitoutumaton.[2][3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 636. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
- ↑ Fasismia vai isänmaallisuutta? Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen suhtautuminen Isänmaallinen kansanliike-järjestöön vuosien 1933 ja 1936 eduskuntavaalien alla: Koskipalo, Niina, s. 31. (Pro gradu -tutkielma) Tampere: Tampereen yliopisto, 2008. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.8.2024).
- ↑ Keijo K. Kulha: Erkko, Eljas (1895–1965) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.