Itämainen tanssi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vatsatanssi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Itämaisen tanssin esitys New Yorkissa.

Itämainen tanssi, kansanomaisesti vatsatanssi tai napatanssi, on alun perin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä eri kulttuurien yhteisvaikutteissa pitkän ajan kuluessa kehittynyt esittävä soolotanssityyli.[1] Egyptissä ja muualla arabiankielisellä alueella tätä tanssia kutsutaan myös nimellä Raqs Sharqi ja Turkissa on käytössä nimi oryantal dansı (tai pelkästään oryantal).

Itämaisen tanssin historiaa ei voida kovinkaan tarkkaan jäljittää, mutta sitä muistuttavia tansseja on tanssittu satojen, ellei peräti jo tuhansien vuosien ajan. Joidenkin teorioiden mukaan tanssi perustuu jo muinaisessa Egyptissä tanssittuihin tansseihin, toisten teorioiden mukaan tanssin taustalla on hedelmällisyyskultteihin liittyvät rituaalit.[2] Hieman myöhäisempinä aikoina voidaan tanssin historiaa jäljittää Intiasta vaeltamaan lähteneiden mustalaisten tansseihin sekä ottomaanien hovissa monien kulttuurien sulatusuunissa esitettyihin tansseihin. Yhteistä itämaisen tanssin monille teorioille on kuitenkin se, että kyseessä on naisten pääasiallisesti keskenään tanssima tanssi, jonka taito on siirtynyt äidiltä tyttärelle.

Tarkempaa tanssin historiaa tunnetaan vasta noin sadan vuoden ajalta, kun länsimaiset matkailijat näkivät ja dokumentoivat erilaisia tansseja eri puolella osmani- ja arabikulttuurien vaikutuspiirissä olevia alueita. Länsimaihin tanssi saapui ensimmäisiä kertoja 1800-luvun lopulla, kun itämaisia tansseja esitettiin sekä Pariisin että Chicagon maailmannäyttelyissä ja nämä aikakaudelleen eksoottiset ja erikoiset tanssit kiihottivat katsojien mielikuvitusta ja aiheuttivat omalta osaltaan tanssin länsimaisen suuntauksen alkusysäyksen luomalla muun muassa myytin "Pikku Egypti" -nimisestä tanssijasta.

Nykyiseen muotoonsa esittävänä tanssina itämainen tanssi kehittyi kuitenkin vasta 1900-luvun alkupuolella, jolloin Kairossa ja Istanbulissa perustettiin tanssiesityksiä sisältäviä yökerhoja. Kuuluisaksi nousi etenkin Egyptissä vaikuttanut libanonilaissyntyinen Badia Masabni, jonka yökerhon tanssiestradeilta kohosi yleisön rakastamia tanssitähtiä, kuten Samia Gamal, Tahia Carioca ja Naima Akef. Egyptin viihdeteollisuus alkoi samoihin aikaan myös tuottaa laajalle arabimaailmaan levinneitä elokuvia, jolloin tanssin näkyvyyskin kasvoi ja samalla tanssiin alkoi sulautua vaikutteita myös länsimaisista tansseista ja Hollywoodin haaremimystiikasta. Kun tanssi alkoi muodostua viihdemäiseksi, yleisölle esiintyvät tanssijat leimattiin helposti prostituoiduiksi, mutta samanaikaisesti taitavimpia tanssijoita myös ihailtiin ja ihaillaan edelleen. Tunnettuja egyptiläisiä tanssijoita ovat: Nagwa Fouad, Suheir Zaki, Fifi Abdou, Lucy ja Dina. Libanonin tanssijoista tunnetaan etenkin Nadia Gamal, Amani ja Samara ja turkkilaista tanssia parhaimmillaan ovat edustavat Nesrin Topkapi, Prenses Banu, Sema Yildiz, Tulay Karaca ja Asena.

Saksassa vaikuttava kreikkalaissyntyinen tanssija Chryssanthi Sahar

Nykyään itämainen tanssi on levinnyt joka puolelle maailmaa, ja siitä on olemassa useita eri muotoja. Suomessa tanssitaan eniten egyptiläistä tanssityyliä, mihin on vaikuttanut monien tunnettujen egyptiläisten opettajien, kuten Raqia Hassanin, Mahmud Redan ja Yousry Sharifin, vierailut Suomessa ja suomalaisten tanssiyhdistysten ja tanssikoulujen tiivis yhteistyö. Tämä tyyli on nykyään maailmanlaajuisesti itämaisen tanssin tunnetuin muoto, jossa ei tarvita juuri harjoitusvälineitä, ja se sopii kaiken ikäisille. Turkkilainen tyyli poikkeaa egyptiläisestä lähinnä siinä suhteessa, että sen kokonaisilme on vauhdikkaampi ja liikeradat suurempia, mutta perusliikekieli on kuitenkin hyvin samanlainen eli itämaisen tanssin liikeradat pohjautuvat naisen vartalon luonnolliseen liikehdintään. Länsimaissakin, etenkin Yhdysvalloissa, jossa oma vatsatanssihistoria on lähes yhtä pitkä kuin nykymuotoisen egyptiläistanssinkin, on kehittynyt aivan omia vatsatanssin tyylejä, joista tunnetuimmat on niin sanotut American Cabaret ja American Tribal, jossa painopiste on usean tanssijan yhteistyössä ja tanssin tunnelmassa, vaikka tässäkin tyylissä liikekieli pohjautuu itämaisen tanssin yleisesti käytettyihin liikkeisiin. Voidaankin ajatella, että koska vatsatanssi on jo alkuperältään monia kulttuureita yhdistävä tanssimuoto, on luonnollista, että siihen sulautuu jatkuvasti myös uusia vaikutteita.

Länsimaissa myös miehet voivat harrastaa itämaista tanssia, ja länsimaista perua ovat myös useiden tanssivälineiden, kuten ison huivin ja miekan, käyttäminen tanssissa, vaikka tanssin alkulähteiltäkin löytyy välineitä, kuten kynttiläkruunu "shamadan", kansantanssin pohjalta tanssiin omaksuttu keppi "assaya", suuri päällysvaatteena käytetty vartalon ympärille kiedottu huivi "milaya" sekä etenkin tanssin säestyksenä ja korostamiseen usein käytetyt sormisymbaalit "zillit".

Useimmat länsimaisistakin tanssijoista haluavat kuitenkin korostaa sitä, että itämaisen tanssin maantieteellinen alkuperä on Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Tanssilla ei kuitenkaan ole suoraa yhteyttä arabialaisen tai turkkilaisen kulttuurin tai islamin uskonnon kanssa, vaan samanlainen tai samantyyppinen tanssi on tyypillinen koko alueelle kulttuureista ja uskonnoista riippumatta.

Itämaiseen tanssiin liittyy koko kehon liikettä päästä varpaisiin. Siihen kuuluvat olennaisesti erilaiset vartalon sekä terävät että pehmeät liikkeet. Selkä- ja vatsalihakset tulee hallita tanssissa hyvin, koska oleellista tanssille on pystyä eristämään ylä- ja alavartalon liikkeet toisistaan. Tanssin yleisilme on hyvin naisellinen, ja siitä sanotaankin usein, että siinä naisen vartalo on instrumentti, joka tulkitsee syvällisesti kuultua musiikkia.

  1. itämainen tanssi YSA - Yleinen suomalainen asiasanasto. Viitattu 6.6.2024.
  2. Itämaisen tanssin historia itamainentanssi.fi. Arkistoitu 24.9.2013. Viitattu 27.11.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]