Jáchymov

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Joachimstal)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jáchymov
Museo Jáchymovissa.
Museo Jáchymovissa.
vaakuna
vaakuna

Jáchymov

Koordinaatit: 50°21′58″N, 12°55′24″E

Valtio Tšekki
Lääni Karlovy Vary
Piirikunta Karlovy Vary
Hallinto
 – Pormestari Ing. Bronislav Grulich
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 50,8 km²
Korkeus 596 m
Väkiluku (2020)  (arvio) 2 470
 – Väestötiheys 48,6 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2









Jáchymov (saks. Sankt Joachimsthal) on vanha kaivoskaupunki Luoteis-Böömissä Tšekissä Karlovy Varyn läänissä. Se sijaitsee 596 metrin korkeudella merenpinnasta St. Joachimin laaksossa Erzgebirgen vuoristossa. Vuoden 2020 arvion mukaan kaupungissa asui 2 470 asukasta. Vuosina 2011–2020 Jáchymovin väkiluku laski 18,6 prosenttia.[1]

Kaivostoiminta ja rahat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1500-luvun alussa Joachimsthalista löydettiin hopeaa. Tämän arvokkaan esiintymän hyväksikäyttö sai paikkakunnan nopeasti kasvamaan, ja Schlickin herttuat, joiden omistuksiin seutu kuului, tulivat Böömin rikkaimpiin kuuluvaksi aatelissuvuksi. Schlickin herttuat ryhtyivät lyömään hopearahoja, joista käytettiin paikkakunnan mukaan nimitystä Joachimsthaler. Tästä nimestä ovat peräisin myöhemmin muuallakin käyttöön tulleet rahayksiköiden nimet talari, taaleri ja dollari.[2]

Uskonpuhdistus alkoi 1523. Schmalkaldenin sodassa (1546–1547) Saksi miehitti joksikin ajaksi Joachimsthalin. Kun vuonna 1621 vastauskonpuhdistus palautti kaupunkiin katolisen uskon, monet protestantit kaupungista ja sen läheisyydestä pakenivat Saksiin.

1800-luvulla kaupunki oli paikallishallinnon (Bezirkshauptmannschaft) keskus, ja siellä toimivat viranomaiset, joiden vastuualueeseen kuului kaivostoiminta ja raudan tuotanto. Kaivostoiminta oli edelleen merkittävää. Sitä ylläpitivät sekä valtiolliset että yksityiset yhtiöt. Vuonna 1885 alueen kaivoksista saatiin 11,35 tonnia hopeaa sekä lisäksi nikkeli-, vismutti- ja uraanimalmia. Uraani löydettiinkin ensimmäiseksi juuri Joachimsthalin pikivälkkeestä[3][2], samoin kuin myöhemmin radium. Radiumin löysi 1800-luvun lopussa Marie Curie, joka sai sitä eristetyksi pienen määrän analysoimalla useita tonneja Joachimsthalin pikivälkettä.[2] Ensimmäiseen maailmansotaan saakka Joachimsthalissa oli maailman ainoa toiminnassa oleva uraanikaivos. Ydinenergiaa tuolloin ei tosin vielä tunnettu, mutta eräitä uraaniyhdisteitä käytettiin väriaineina.[3] Kaivoksen arvokkaimmaksi tuotteeksi tuli kuitenkin tuohon aikaan suoranaisena ihmeaineena pidetty radium.

Paikkakunnalla oli 1800-luvulla muutakin teollisuutta, muun muassa suuri tupakkatehdas. Maaliskuun 31. päivänä 1873 lähes koko kaupunki paloi.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaupunki tuli kuulumaan Tšekkoslovakiaan. Se sijaitsi kuitenkin saksankielisillä sudeettialueilla, jotka vuonna 1938 Münchenin sopimuksella liitettiin Saksaan.

Toisen maailmansodan jälkeen alue palautettiin Tšekkoslovakialle, ja saksalaisväestö karkotettiin. Kaupungin nimi muutettiin tšekinkieliseen muotoon Jáchymov.

Sen jälkeen kun kommunistit olivat tulleet valtaan vuonna 1948, paikkakunnalle perustettiin suuri vankila poliittisia vankeja varten. Uusien vallanpitäjien vastustajat joutuivat pakkotöihin uraanikaivoksiin ankarissa oloissa, niin että heidän keskimääräinen elinikänsä tuona aikana oli 42 vuotta.

Uraanikaivostoiminta lopetettiin vuonna 1964. Radioaktiivisia kuumia lähteitä, jotka ovat syntyneet entisten uraanikaivosten paikalle, käytetään lääkärin valvonnassa hermostollisten ja reumaattisten sairauksien hoitoon.

Tunnettuja asukkaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Georgius Agricola (1494–1555), kaupunginlääkäri ja kemisti, "mineralogian isä"
  • Johannes Mathesius (1504–1565), vuodesta 1532 paikallisen latinakoulun rehtori ja vuodesta 1542 "kaivossaarnaaja" (Bergprediger)
  • Samuel Fischer (1547–1600), professori, pappi ja yli-intendentti
  1. Jáchymov citypopulation.de. Viitattu 28.10.2020. (englanniksi)
  2. a b c Bertrand Goldschmidt: Uranium's Scientific History 1789 - 1939 Uranium Institute in London. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 14.7.2010.
  3. a b Marko Hamilo: Pikivälkkeestä radioaktiivisuuteen 18.10.2005. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.2.2010. Viitattu 14.7.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]