Harold R. Stark

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Harold Stark)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harold Stark.

Harold Rainsford Stark (12. marraskuuta 1880 Wilkes Barre, Pennsylvania20. elokuuta 1972 Washington DC) oli yhdysvaltalainen amiraali, joka toimi Yhdysvaltain laivasto-operaatioiden komentajana elokuusta 1939 maaliskuuhun 1942.[1]

Stark valmistui Yhdysvaltain laivastoakatemiasta vuonna 1903. Ensimmäiseen maailmansodan aikana hän oli vuonna 1917 jonkin aikaa torpedovenelippueen komentajana Välimerellä ja sen jälkeen amiraali William Simsin esikunnassa Lontoossa. 1930-luvun alussa Stark toimi laivastoministerien Charles F. Adamsin ja Claude A. Swansonin sotilasadjutanttina. Vuonna 1934 Stark nimitettiin laivaston varustelutoimiston johtajaksi ja hänet ylennettiin samalla kontra-amiraaliksi. Vuosina 1937–1939 hän oli risteilijätaisteluosaston komentajana Tyynellämerellä, mistä hän siirtyi 1. elokuuta 1939 laivasto-operaatioiden komentajaksi eläkkeelle jääneen William D. Leahyn tilalle.[1] Toisen maailmansodan puhjettua Euroopassa Stark pyrki parantamaan laivaston valmiutta sotaan. Hän oli yksi kongressin heinäkuussa 1940 hyväksymän Naval Expansion Act -lain näkyviä puolestapuhujia; laki määräsi rakentamaan kokonaisen laivaston verran uusia sotalaivoja.[1][2] Stark valmisteli myös yhteistyötä Britannian laivaston kanssa Yhdysvaltain sotaan liittymisen varalta. Hän piti Saksaa suurempana uhkana kuin Japania. Marraskuussa 1940 laatimassaan niin kutsutussa ”Plan Dog” (suunnitelma D) -muistiossa hän suositteli kahden rintaman sodan syttyessä voimien keskittämistä Saksan lyömiseen ja offensiivista toimintaa vain Atlantilla.[3][1]

Strategiansa mukaisesti Stark pyrki välttämään vihollisuuksien puhkeamista Tyynellämerellä ja vastusti presidentti Franklin D. Rooseveltin päätöstä asettaa Japanin öljytoimitukset kauppasaartoon.[3] Hän piti myös Yhdysvaltain Tyynenmeren-laivaston keskittämistä Havaijin Pearl Harboriin huonona ideana, mutta arveli lopulta Japanin tekevän ensi-iskun todennäköisemmin jossain muualla.[2] Japanin hyökkäys Pearl Harboriin tuli siten hänelle yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin.[3] Myöhemmissä virallisissa tutkinnoissa Starkia ei pidetty varsinaisesti syyllisenä Pearl Harborin katastrofiin, mutta häntä moitittiin siitä, ettei hän ollut tarpeeksi selvästi varoittanut Tyynenmeren laivaston komentajaa, amiraali Husband E. Kimmeliä.[4] Maaliskuussa 1942 Stark syrjäytettiin laivaston johdosta ja korvattiin amiraali Ernest J. Kingillä. Stark oli huhtikuusta 1942 aina maailmansodan loppuun saakka Yhdysvaltain Euroopan alueen laivaston komentajana asemapaikkanaan Englanti.[1] Tehtävä oli lähinnä hallinnollinen.[4] Lokakuusta 1943 alkaen Stark oli samalla myös Yhdysvaltain 12. laivaston komentaja ja johti joukkojen kouluttamista Normandian maihinnousua varten. Hän hoiti myös Yhdysvaltain yhteyksiä Charles de Gaullen johtamaan Vapaan Ranskan hallitukseen.[2] Kenraali Dwight D. Eisenhower ei kuitenkaan ottanut Starkia päämajaansa.[3]

Stark jäi eläkkeelle vuonna 1946. Kuoltuaan vuonna 1972 hänet haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle Washingtoniin.[1]

  1. a b c d e f Admiral Harold R. Stark (englanniksi) Naval History and Heritage Command. Viitattu 21.6.2017.
  2. a b c Harold Stark (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 21.6.2017.
  3. a b c d Adm. Harold R. Stark (englanniksi) National Geographic. Viitattu 17.6.2017.
  4. a b Adm. Harold Stark Dies; Operations Chief in 1941 (englanniksi) The New York Times 21.8.1972. Viitattu 21.6.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]